Aivan fantastinen kirjoitus. 🤩 Tällaisena rivaripäädyn ja terassipihan omistajana tuhannen neliön tontti kuulostaa samanaikaisesti työläältä ja mahdollisuuksien maalta! Tuo sinun puutarhasi vaikuttaa seikkailulta, paikalta, jossa mieli lepää. 🧡
Seikkailujen puutarhastamme on tosiaan muodostumassa ihana keidas mielelle ja hellä treenisali keholle. Pikkuhiljaa tössäily siellä ja täällä ja uusista löydöistä ilahtuminen joka päivä on todella rikastuttavaa. Työlääksi en päästä tonttiamme muodostumaan - matka on tärkeämpi kuin lopputulos!
Ihana ja inspiroiva kirjoitus, ja olen kyllä monessa samoilla linjoilla kanssasi! Luonnonkukat, rento boheemius, eliöstön hyvinvointi... Meillä on 1 600 neliön pohjoisrinnetontilla laiskan ruohonleikkaajan (minun) jäljiltä useita lampareita koiranputkiniittyä, ja vaikka podenkin metsänreunatontin villiytymisestä aika ajoin hullunkurista pihahäpeää, en tätä näköjään muuksi muuttaisi. Mielikuvani itsestäni puutarhurina on kukkeampi kuin mitä todellisuudessa olen. Kaikki istuttamani tuntuu jollain lailla kärsivän ja kuolevan pois, mutta luonto keksii kyllä näköjään tilalle aina muuta ;)
Aivan fantastinen kirjoitus. 🤩 Tällaisena rivaripäädyn ja terassipihan omistajana tuhannen neliön tontti kuulostaa samanaikaisesti työläältä ja mahdollisuuksien maalta! Tuo sinun puutarhasi vaikuttaa seikkailulta, paikalta, jossa mieli lepää. 🧡
Kiitos, Nani!
Seikkailujen puutarhastamme on tosiaan muodostumassa ihana keidas mielelle ja hellä treenisali keholle. Pikkuhiljaa tössäily siellä ja täällä ja uusista löydöistä ilahtuminen joka päivä on todella rikastuttavaa. Työlääksi en päästä tonttiamme muodostumaan - matka on tärkeämpi kuin lopputulos!
Ihana ja inspiroiva kirjoitus, ja olen kyllä monessa samoilla linjoilla kanssasi! Luonnonkukat, rento boheemius, eliöstön hyvinvointi... Meillä on 1 600 neliön pohjoisrinnetontilla laiskan ruohonleikkaajan (minun) jäljiltä useita lampareita koiranputkiniittyä, ja vaikka podenkin metsänreunatontin villiytymisestä aika ajoin hullunkurista pihahäpeää, en tätä näköjään muuksi muuttaisi. Mielikuvani itsestäni puutarhurina on kukkeampi kuin mitä todellisuudessa olen. Kaikki istuttamani tuntuu jollain lailla kärsivän ja kuolevan pois, mutta luonto keksii kyllä näköjään tilalle aina muuta ;)
Villin rentona, keltaisena pilvenä kukkii niittynätkelmä penkissä, johon se vaan tupsahti jostain muutama vuosi sitten.
Nyt se peittää alleen kuunliljakasvustoa ja kilpailee iloisena rönsyvyyhtinä elintilasta pikkutalvion kanssa.
Toivon, että istuttamani tuoksuherneet - sen kesytetyt sukulaiset - intoutuvat myöhemmin kesällä samanmoiseen kukintaan.
”Rikkakasvi” tai ei, kimalaiset näyttävät rakastavan sen tarjoamia herkkuja. Eli ensi kesänä nätkelmän voittokulku jatkunee. 🌼