Gardens Illustrated -julkaisun podcastissa Talking gardens, Stephanie Mahon pyytää vierailevia puutarha-alan vaikuttajia kertomaan unelmiensa puutarhasta.
Olen miettinyt, mitä itse vastaisin tuohon kutkuttavaan kysymykseen.
Ajatukseni siitä muuttuu ja polveilee: saan vaikutteita ja ideoita lehdistä, somen puutarharyhmistä, television ja netin kanavista. Muutama kantava teema on, joiden varaan nykyistäkin puutarhaamme olen taas alkanut muokata.
Yksityiskohtien rikkaus
Luonnonkasvien suosiminen
Lintujen, hyönteisten ja maaperän eliöstön hyvinvoinnin tukeminen
Polveilevat polut ja yllätykselliset näkymät
Kasvillisuuden ja rakenteiden muodostamat ”huoneet” oleiluun, puuhailuun ja puutarhasta syntyvän aineksen kierrättämiseen
Vuodenaikojen vaihtelun tuomat mahdollisuudet
Unelmien puutarhastani olisi lisäksi suora yhteys luonnontilaiseen metsään ja luonnonvesistöön. Ympäristöä olisi kanssamme hoitamassa pieni lauma lampaita, sekä tomerasti potpotteleva parvi kanoja.
Yksityiskohtien rikkaus
On riemastuttavaa löytää ja hahmottaa uusia yksityiskohtia eri etäisyyksiltä aistiessa, oli sitten kyseessä taideteos, luonnonmaisema tai ihmisen rakentama ympäristö.
Sen miettiminen, miten tuhannen neliön omakotitontille saa pikkuhiljaa tuotua mielenkiintoa herättäviä asioita, jotka ilahduttavat itseä ja satunnaista kävijää, on haastavaa mutta samalla innostavaa.
Yksi helpoimmista ja edullisimmista keinoista tuoda vaihtelua pihaan, on rakentaa ryhmiä ruukkukasveista. Joko itse esikasvatetuista tai lähipuutarhalta ostetuista.
Pihasaunamme edustan ruukkuryhmän orvokit eivät todennäköisesti selviä enää uudesta mahdollisesta hellejaksosta, vaikka kookkaat ruukut ja säännöllinen nyppiminen ja lannoittaminen ovatkin avuksi. Silloin siirrän ne katveisempaan osaan puutarhaa, leikkaan venähtäneet versot alas ja hoivailen niitä siellä odottamassa syksyn viileyttä, kun ne taas saavat tilaisuuden hurmata kukinnallaan.
Istutin tänä vuonna kukkien joukkoon erilaisia yrttejä, kuten sitruunalippiaa, timjamia, meksikoniisoa ja kääpiösamettikukkaa. Odotan erilaisten minttujen ja mäkimeiramin leviämistä tuoksumaan sinne tänne pitkin pihaa. Lisäksi kylvin itse maahan ja astioihin mm. krassia, tuoksuhernettä, auringonkukkia ja kehäkukkia, enkä malta odottaa, nouseeko perennapenkkiin heittelemistäni vanhentuneista siemenistä unikoita, tähtiputkea ja muita ihanuuksia!
Yksityiskohtia voi lisätä pienillä kierrätyslöydöillä, itsetehdyillä pienoisveistoksilla, risukransseilla, köynnöstuilla ja lintujen kylpyaltailla. Pinterest on aarreaitta näille ideoille!
Mielikuvitus (ja käytössä oleva aika!) ovat rajana. Jostain syystä aiempi skandinavista selkeyttä suosiva mieleni on alkanut kaivata boheemia runsautta ja pehmeyttä. Lämpöä. Se ajatus edellä kannustan puutarhaammekin rönsyämään sielunsa kyllyydestä joka suuntaan vain hiukan ohjaillen.
Luonnon kasvien suosiminen on tärkein puutarhafilosofiani
Mikään ei ole pitkään aikaan saanut minua huokailemaan ihastuksesta niinkuin tämä näky etupihamme kukkanurmikolla.
Lapsuudessani harvinainen päivänkakkara on saanut valtuudet levitä puutarhassamme yhdessä kaunokaisen, nurmitädykkeen, rönsyleinikin, niittyhumalan, lemmikin ja poimulehden kanssa. Ne runsastuvat ilokseni vuosi vuodelta ja ovat saaneet joukkoonsa myös hiiren- ja aitovirnan, sekä keväiset vuokot.
Ilolla tervehdin myös siankärsämö- , vuohenkello-, puna-apila- ja matarakasvustoja jotka eivät vielä näin kesäkuun alkupuoliskolla ole ehtineet kukkaan mutta kasvavat pontevasti suurina läntteinä siellä täällä.
Puutarhakarkulainen vuorikaunokki sinisine kukkineen ja harmaankarvaisine lehtineen yrittää niiden siivellä vallottaa alaa mutta sitä pidän kitkemällä ja ruohonleikkurilla hallinnassa, kuten myös orapihlajan ja kirsikkapuiden juurivesat.
Oletko sinäkin hurmaantunut vuohenputken kukinnoista!? Taidan käydä keräämässä niistä, vuorikaunokeista ja päivänliljoista kimpun maljakkoon, jos uusi sadekuuro ei ehdi ylettää tänne asti ennen sitä.
Palaan Kannonnokkaan taas juhannuksena, avaan silloin lisää ajatuksiani unelmapuutarhastani.
Sillä välin olisi mukavaa kuulla, minkälaisia puutarhaunelmia sinulla on!
Kannonnokasta kesäkuun 13. päivänä 2024,
Katriina
Aivan fantastinen kirjoitus. 🤩 Tällaisena rivaripäädyn ja terassipihan omistajana tuhannen neliön tontti kuulostaa samanaikaisesti työläältä ja mahdollisuuksien maalta! Tuo sinun puutarhasi vaikuttaa seikkailulta, paikalta, jossa mieli lepää. 🧡
Ihana ja inspiroiva kirjoitus, ja olen kyllä monessa samoilla linjoilla kanssasi! Luonnonkukat, rento boheemius, eliöstön hyvinvointi... Meillä on 1 600 neliön pohjoisrinnetontilla laiskan ruohonleikkaajan (minun) jäljiltä useita lampareita koiranputkiniittyä, ja vaikka podenkin metsänreunatontin villiytymisestä aika ajoin hullunkurista pihahäpeää, en tätä näköjään muuksi muuttaisi. Mielikuvani itsestäni puutarhurina on kukkeampi kuin mitä todellisuudessa olen. Kaikki istuttamani tuntuu jollain lailla kärsivän ja kuolevan pois, mutta luonto keksii kyllä näköjään tilalle aina muuta ;)