Kevään riemua
Puutarhakierros kissan perässä ja pohdintaa kotisivuista.
Ihanaa kevätpäivää, Ystäväni!
Takatalvi oli ja meni. Parin päivän ajan se peitti puutarhammekin kylmällä, valkealla vaipallaan mutta tänään siitä ei maassa näy enää jälkeäkään. Vain tuulen kalseus kertoo sen käyneen kylässä.
Näin äsken tämän vuoden ensimmäisen kimalaiseni. Sydämessä läikähti kuin olisin tavannut vanhan ystävän pitkän tauon jälkeen. Ja niinhän se onkin!
Tallustelin toppatakissani ja reinoissani kissan perässä kohti pihasaunan takusta ja siinä se pöristeli: pörrökarvainen, valko-musta-keltaraidallinen tyyppi, kontukimalainen, arvelen. Ihan liian pienenoloiset siipensä kiivaasti suristen se kartoitti auringonläikässä kylpevää kukkapenkkiämme ja kurvasi sitten yllättävän vauhdikkaasti näkymättömiin.
Jatkoimme kissan kanssa marjapensaiden luo.
Herukoissa on jo isot lehtisilmut, niin punaisissa kuin mustissa. Kauriit kävivät talven aikana typistämässä muutamia punaherukan oksia mutta se ei näytä vaikuttaneen kasvuunlähtöön mitenkään.
Silmut ovat kasvaneet myös köynnöshortensiaan, joka kipuaa suuren männyn runkoa jo kolmen metrin korkeudessa. Jokohan se tänä vuonna kukkisi!
Sen sijaan alkusyksyllä siirtämämme vadelmanjuurakot eivät vielä näytä elon merkkejä. Leikkasin ne vaaksan mittaiselle tapille siirron yhteydessä mutta olen luottavainen niiden sitkeyden suhteen.
Kas! Sinivuokko on levinnyt myös tänne pihaa reunustavien vanhojen syreenipensaiden katveeseen, vähän syrjempään katseilta mutta silti niiden laventelinsiniset ja liilat kukat loistavat metrien päähän ruskeanharmaata maata vasten. Saunan päädyssä ovat maasta ponnistaneet jo ensimmäiset keltavuokon lehdet.
Violettina hehkuvan krookusmättään vierellä availee nuppujaan pienenpienenpieni mutta sitäkin suloisempi siniviiruinen posliinihyasintti (Puschkinia scilloides). Niitä putkahtelee joka vuosi alkukesään saakka sieltä täältä yksittäisinä tai muutaman yksilön ryhminä pensaiden alustoilla ja nurmikolla.
Talon eteläseinustalla keltakiurunkannukset avaavat ensimmäiset, pillimäiset kukintonsa todennäköisesti jo tämän päivän kuluessa. Toivottavasti kimalainen löytää ne silloin, jotta saa edes vähän mettä voimiensa kartuttamiseen. Niiden vierellä ilmalämpöpumpun alle kasvamaan päätynyt tarhaorvokin siementaimi on avannut jo monta kukkaa pikkuruiseen kasvustoonsa.
Arvuuttelin siinä kulkiessani mielessäni, mille linnulle mahtoi kuulua tuo taas uuden kuuloinen ”truuu-i”-ääni, ja kissa pyydysti tassullaan näppärästi ilmasta sieppaamalla kärpäsen makupalakseen.
Vedin hupun päähäni suojaamaan viimalta, joka on vielä hyinen.
Katselin mietteliäänä sitkeästi kaikkialle lehtiruusukkeitaan nostavia keltamoita (Chelidonium majus) Sen piikkisenkarvaiset varret saavat ihon kutiamaan ja kirvelemään, ja se näyttää olevan melko invasiivinen ja agressiivinen leviämisstrategiassaan. Se valtaa vauhdilla tilaa monelta suosikiltani, kuten lemmikeiltä ja päivänkakkaroilta. Päätin, että kitken sen pois niin tarkkaan kuin mahdollista, hanskoin ja pitkin hihoin varustautuneena. Sen juuret kasvavat syvälle, joten saatan joutua kitkemään samat kohdat useaan kertaan saadakseni kasvun kuriin.
Ilahtuneena sen sijaan panin merkille, että alppikärhötkin ovat selvinneet taas yhdestä talvesta ja pullistaneet parittaiset lehtisilmunsa sykkyröille kieputtuneisiin varsiinsa. Valeistutuksessa olleet verikurjenpolven taimi ja isomaksaruoho näyttävät niinikään elon merkkejä.
Tänään irtosivat kevyesti nykäisemällä lopultakin viimeiset kanervien juuripaakut isosta ruukustaan ja kiikutin ne kompostinurkkaukseen. Arvon vielä, laitanko niiden tilalle tetenarsisseja, vai maltanko hetken ja siirryn suoraan orvokkikauteen.
Viime keväänä tein sipulikukista näin ihania yhdistelmiä:
Kevätseurannan lisäksi olen viime viikkoina aktivoitunut rakentamaan uusia verkkosivujani.
Siihen tuli kimmoke, kun muutama viikko sitten yllättäen sain kutsun laittaa maalauksiani esille hämeenlinnalaiseen galleriaan. Galleriaa hoitava henkilö oli nähnyt töitäni Instagramissa juuri ennen kuin lopetin sometilini ja sai minuun lopulta mutkien kautta yhteyden yhteisen tuttavamme kautta.
Kävin tutustumassa näyttelytilaan ja päätin ottaa tilaisuudesta vaarin: töitäni tulee esille Galleria Willa Vaskeen syyskuun ajaksi.
Vaikka en ollut ajatellut näyttelyasioita aktiivisesti pitkään aikaan ymmärsin, että on tärkeää saada teokseni esille verkkoon edes portfolioksi, josta löytyvät yhteystietoni. Hassu olisin, jos kaiken tekemäni työn jälkeen pitäisin kynttilääni kokonaan vakan alla.
Tutkin muutaman päivän eri vaihtoehtoja ja luulen, että päädyn kotisivuineni Webnode-alustaan. Sivut oli helppo rakentaa ja lopputulos oli selkeä ja riittävän hyvä tähän kohtaan. Asiat, jotka vielä mietityttävät, ovat sivujen osoite (domain), sekä alustan kapasiteetin riittävyys sille määrälle kuvia, jonka sinne haluan esille laittaa.
Ilmaisversio tuli täyteen jo alkumetreillä sekä tallennustilan, että kävijämäärän osalta. Jälkimmäinen vähän ihmetyttää, koska olen käytännössä kertonut sivuista vasta kouralliselle ihmisiä. Tuon ylityksen takia sivustontekeleeni on nyt pois käytöstä, kunnes upgreidaan maksulliseen versioon. Pystyn muokkaamaan sivuja mutta en lisäämään enempää kuvia, enkä julkaisemaan.
Toinen harkitsemani vaihtoehto on Squarespace. Se on esteettisesti superkaunis alusta mutta jotenkin hankalan oloinen minun kokemuksellani ja logiikallani. Siellä on loputtomanoloisesti mahdollisuuksia ja vaihtoehtoja, mikä on haastavaa minun luonteellani varustetulle ihmiselle. Toisaalta ei olisi rajoituksia kapasiteetin suhteen: levytilaa on ”loputtomasti”, mikä saattaisi visuaaliselle sivustolle olla käytännöllistä.
No, mietin vielä. Ei ole kiire.
Sivujen nimiasiasta pyydän mielipidettäsi: olisiko se yksinkertaisesti katriinaratilainenart.com, vai ottaisinko jo nyt käyttöön kannonnokkadesign.com, joka on työnimi myös kuosisuunnittelulleni. Kannonnokan sinänsä tunnen omakseni - olen kotiani tänne rakentanut jo sen verran pitkäjänteisesti. (Pelkkä ”Kannonnokka” on toistaiseksi vielä rekisteröity toisen toimijan nimiin.)
Jos sinulla on joku näkemys asiasta tai käytännön kokemusta siitä, mikä toimii, kuulisin mielelläni. Olen myös lopulta oivaltanut, miten tärkeää hakukoneoptimointi oikeasti on tässä mahdollisuuksien runsaudensarvessa ja haluan poistaa turhat esteet sen tieltä parhaan kykyni mukaan.
Viikon päästä vietän pääsiäistä aluksi työn merkeissä ja sen jälkeen pienen kummipoikani seurassa. Tämän vuoksi päätin, että seuraavan Kannonnokkakirjeeni kirjoitan vasta kahden viikon kuluttua, hiukan ennen Vappua.
Siihen asti, voi hyvin ja nauti täysin siemauksin lämpenevistä päivistä ja kasvukauden kiihkeästä rytmistä. Minä otan seuraavaksi esille muutaman kynän ja luonnoskirjan ja painelen takaisin pihalle eilen lukemani Ali Edwards’in kirjoituksen ”An introduction to Green Sketching” inspiroimana.
Urban sketchingiä en oikein koe omaksi lajikseni, mutta tämä versio kolahti kerrasta!
Kannonnokassa Palmusunnuntaina 13.4.2025
- Katriina
Onnittelut tulevasta näyttelystä! Kotisivujen tekemisessä monella on ollut hyviä kokemuksia wordpressistä, mutta ehkä olet sen vaihtoehdon jo katsonutkin.
Heitän domainpohdintaan kolmannen vaihtoehdon - mitä jos varaisit molemmat? Ylimääräisen domainin kustannus on alta parikymppiä/vuosi, ja voit ohjata molemmat domainit samaan osoitteeseen.