Innoituksia
”Varasta kuin taiteilija” ja muita inspiraation lähteitä.
Kun on antanut luovuudelle pikkusormen, koko maailma on loputon inspiraation -innoituksen - runsaudensarvi.
Tällä viikolla Find your joy -kurssilla ohjenuorana oli mm. Austin Kleonin lanseeraama slogan: ”Steal like an artist”, Varasta kuin taiteilija.
Ideana on tutkia teoksia, jotka vetoavat omaan luovuuteen ja poimia sitten niistä kiehtovimpia elementtejä omaan työskentelyyn. Mielenkiintoinen väripaletti, sommitelma tai aihe voi olla tällainen. Ehkä maalaustekniikka tai se miten valoa on käytetty tunnelman luomiseen.
Tarkoitus ei ole kopioida inspiraation lähdettä yks’yhteen, vaan siirtää idea omaan kuvastoon, omannäköiseen työhön ja työskentelytapoihin sopivaksi. Sen pohtiminen, miten jokin tekstuuri tai rakenne tai valo on teokseen rakennettu, on opettavaista ja voi johtaa oivalluksiin, jotka kehittävät omaa ilmaisua.
Saan suurta iloa kaikenlaisesta kokeilemisesta ja testailuista suoran matkimisen sijaan. Harvoin harmittaa pieleen mennyt kokeilu, mutta sen sijaan pyrkimys löytää suorin tie toivomaani lopputulokseen on tylsää ja kyllästyn nopeasti kopioimiseen tai tarkkojen ohjeiden seuraamiseen.
Hyödynnän nykyisin paljon Procreate-sovellusta, joka on iPadeille kehitetty digitaalinen maalausohjelma. Siinä on paljon koko ajan kehittyviä työkaluja ja oikoteitä nopeuttamaan ja helpottamaan maalausprosessia. Olen katsellut Youtubesta lukuisia opetusvideoita niiden käytöstä mutta suurin osa näistä pyrkii lopputuloksena anime-tyyppiseen sarjakuva-kuvastoon tai fotorealistiseen asioiden kuvaamiseen: maisemat, kukat, eläimet jne. Tai vaihtoehtoisesti lastenkirjakuvitustyylisiin, hassunsöpöihin (whimsical) kuviin.
Viimeksi mainittu edustaa näistä eniten omia pyrkimyksiäni mutta kaikkein antoisinta ja iloa tuottavinta on keksiä, miten hyödyntää ohjelman ominaisuuksia ihan omannäköiseeni tekemiseen. Parasta digitaalisuudessa on kerrostamisen, uusien väripalettien luomisen ja värin poistaminen helppous. Undo-komento (toiminnon kumoaminen) nopeasti kahdella sormella napauttamalla on myös superkätevää.
Toisaalta on aivan sama, mitä tekniikkaa käytän. Aina yhtä ihanaa on kokeilla erilaisia kyniä, maaleja, väliaineita, papereita ja maalauspohjia. Onnelliset sattumukset, happy accidents, ovat niin suuri ilon lähde, että kaikki nähty vaiva ja ”pieleen menneet” kokeilut ovat sen väärtejä.
On hauskaa kokeilla, miltä tuntuu maalata avatulle teepaketille tai vaikka kananmunakennolle tai minkälaista jälkeä syntyy kärhökasvin siementupsulla maalatessa. Miten guassi tarttuu vahaliidulla piirrettyyn pintaan tai mitä tapahtuu, kun jättää musteella värjättyä lunta sulamaan akvarellipaperille.
Eilen mietin meillä kyläilleen suomenajokoira Myyn silkkisiä korvia silitellessäni, kuinka saisin toistettua niiden suloisen pehmeyden ja kullanruskeana välkehtivän värin maalauksessa.
Tätä kirjoittaessani katselen seuraavaa lausetta pohtiessani saunarakennuksemme sammaloitunutta tiilikattoa ja mietin, onko sen väri vihreä, keltainen vai ruskea. Taustalla ruskan värjäämiä kullankeltaisia koivunlehviä vasten se on valokohdissaan lähes keväisen ruohon vihreä, kun taas varjokohdat näyttävät mustanpuhuvan vihertävänharmailta.
Katon vehreyttä vasten etualan omenapensaan ruska vaikuttaa hehkuvan punaiselta mutta saunan keltaokraksi maalattu lautaseinä vaimentaa punaisen murretuksi oranssiksi.
Tuollaiset havainnot ovat toisinaan tosi konstikkaita toistaa maalein ja kynin tai edes digitaalisesti. Ne ovat minulle kuitenkin paljon suurempi ja käytetympi inspiraation lähde kuin toisten teokset. On innostavaa yrittää, kokeilla, pohtia ja ährätä. ”Minä itte”!
Puolisoni toisinaan kiusoittelee, että näytän keskittyessäni aivan Papay’lta (Kippari Kalle), kun suupieleni on kuulemma silloin samalla tavalla vinossa… Kyseenalainen kunnia. :P
Kuluneella viikolla opettelin värien sekoittamista Procreatella. Joku kyseli taidekurssimme opettajalta Louise Fletcheriltä kurssin Facebook -ryhmässä, voiko värien sekoittamisharjoituksia tehdä digitaalisesti. Hän ei osannut suoralta kädeltä vastata kysymykseen, joten olihan se heti pakko kokeilla, ja niin vain onnistui!
Yhden kokeiluistani näet tämän kirjoituksen otsakekuvan taustalla.
On kihisyttävää tehdä sekoituksia ja toisinaan löytää väri, joka saa ihokarvat pystyyn ihastuksesta!
Muistan, miten Ahlmanin Kuvataidelinjaa muutama vuosi sitten käydessäni koin samankaltaisia onnellisia hämmästyksen hetkiä, kun asenteellisesti väheksymistäni Wennströmin vesiväreistä (ne peruskouluissa laajalti käytetyt pyöreät napit) saikin sekoittamalla aivan ihmeellisen ihania sävyjä.
Aiemmin tänään kirjoitin, pohtiessani miten inspiraatio-aihetta lähestyisin, Aamusivuilleni näin:
”Tärkeitä ovat värit ja viiva, muodot. Se, että pystyn koskettamaan asioita, tuntemaan niiden tekstuurin, lämmön, pehmeyden, karheuden, kylmyyden… - En nauti toisten matkimisesta, haluan etsiä omaa tietäni. Värien yhdistelyä, pinnan muotoja. Osaisinkohan tehdä oman siveltimen Procreatella?”
Luovuus on matka, innoitus on sen polttoaine.
Toisinaan polttoaine loppuu kesken, silloin ei auta kuin laittaa jalkaa toisen eteen ja etsiä lähin paikka täyttää kanisteri. Joskus se paikka voi olla netissä nähty kuva, joskus koruna loistava jäkäläkasvusto puun oksalla. Toisinaan se on kuultu lause, tai yllättäen lähipensaikkoon pyrähtävä tilhiparvi, jonka helinä saa sydämenkin laulamaan.
Joskus innoitusta tarvitsee etsiä kauemmin, sillä välin auttaa ihan muunlainen tekeminen ja ajatusten suuntaaminen vaikkapa kauppalistan kirjaamiseen tai pyykin viikkaamiseen.
Kun on kärsivällinen, innoitus tupsahtaa eteesi juuri, kun sitä vähiten arvaat odottaa.
Innoituksentäyteisiä päiviä sinulle toivotellen,
Katriina
